Teatraalinen lähtö Vihreistä, jakso sitoutumattomana, paperi Kokoomukseen ja uuden puolueen jäseneksi. Mitä ihmettä oikein tapahtui? Sen aion nyt kertoa.
Ero Vihreistä
Olen aina neuvonut kavereita, että jos parisuhde ottaa selvästi enemmän kuin antaa, niin kannattaa miettiä eroa. Samoin jos kumppani toimii vastoin omaa arvopohjaa, on parempi nostaa kytkintä. Paskassa avioliitossa ei kannata olla, eikä paskassa puolueessa.
Minä olin Vihreissä ihan tosisssani. Kävinhän puolueen riveissä kunta-, eduskunta ja eurovaalitkin. Lisäksi olin puoluevaltuuskunnan- ja puoluehallituksen toiminnassa mukana. Kuten aina, niin jos jotain teen, niin teen täysillä.
Olen luontomies. Viihdyn metsässä, ja juon purovettä. Saan energiaa ja rauhaa arkeeni usein juuri metsästä. Uiminen on minulle kesät ja talvet yksi tärkeimmistä harrastuksista. Menin Vihreisiin juuri luontoarvojen takia. Siinä vaiheessa, kun mm. sukupuolineutraalit liikennemerkit, ja vastuuton maahanmuuttopolitiikka, jolla tarkoitan sellaista ideologista suhtautumista asiaan, jossa huonoja puolia ei haluta nähdä alkoivat ärsyttää todella, aloin pohtia eroa. Viimeisen silauksen antoi puoluejohdon diktaattorimaiset yritykset rajoittaa sananvapauttani. Se katkaisi kamelin selän. Jälkeenpäin olen ajatellut, että poliittisella urallani on tapahtunut kaksi tragediaa, joista olen myöhemmin ollut todella onnellinen. Ensimmäinen oli se, kun en tullut valituksi eduskuntaan Vihreiden riveistä. Toinen oli ero puolueesta. Jos olisin istunut eduskunnassa kuuntelemassa sitä soopaa, jota koko hallitus on esimerkiksi EU:n elpymispaketista suoltanut, niin olisin varmasti joko a) eronnut tai erotettu eduskuntaryhmästä, tai b) seonnut. Eroni puolueesta sen sijaan aukaisi oven johonkin paljon parempaan. Tämä tällaisena lyhyenä alustuksena myöhempiin tapahtumiin.
Sitoutumattomana kuntavaaleihin?
Tätä vaihtoehtoa pohdin toden teolla. Vaalit olivat vielä siinä vaiheessa lähellä, kun hallitus ei ollut ehtinyt niitä siirtää. Ajattelin, että Kouvola tarvitsee puoluepoliittisesti sitoutumattoman Kouvola Liikkeen. Olin yhteydessä Kouvolan sitoutumattomiin, ja törmäsin todella erikoiseen tilanteeseen. Kouvolassa toimii kaksi sitoutumattomien yhdistystä, jotka ovat imeisesti niin sitoutumattomia etteivät tule edes keskenään toimeen. Havaitsin nopeasti, että näille raunioille on vaikea synnyttää mitään rakentavaa yhteistyötä. Pian kävikin niin, että toinen näistä sitoutumattomien yhdistyksistä vetäytyi vaaleista. Kouvola Liikkeen ajatus oli, että se kokoaisi riveihinsä myös puolueiden jäseniä. Tämän liikkeen aika ei ollut vielä, mutta onneksi myöhemmin toinen Liike saapui Kouvolaan.
Kun mitään muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa, niin vaihtoehto on Kokoomus
Koska en nähnyt vaihtoehtona sitä, että lähtisin ehdolle sille jäljelle jääneelle sitoutumattomien listalle, jossa on lähinnä Perussuomalaisista eronneita tai poispotkittuja henkilöitä, otin yhteyttä Kokoomukseen. Nyt seuraa varsin mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Kyllä, täytin Kokoomuksen ehdokaspaperin, ja koronaohjeistuksen mukaisesti lähetin hakemuksesta kuvakaappauksen Kokoomuksen vaalipäällikkö Esko Lavoselle. Ehdokkuuteni oli tulossa Kokoomuksen paikallisyhdistyksen päätettäväksi. Sain myös selville, että tietyt iäkkäät kokoomusrouvat, joista minulla on vahva epäilys olisivat kyseenalaistaneet ehdokkuutani juuri Kokoomuksessa. Tämä huvitti minua suuresti. Mietin, että enkö joidenkin mielestä ole tarpeeksi porvari? Muistaakseni päivää ennen sitä kokousta, jossa ehdokkuuteni olisi vahvistettu laitoin Lavoselle viestiä, että vedän ehdokashakemukseni pois. Mutta miksi?
Sain kiinnostavan puhelinsoiton
Istuin työpaikkani sohvalla, kun puhelin pirisi. Kännykän ruudulla näkyi numero, jota ei ollut yhteystiedoissani. ”Terve, Hjallis tässä. Onko paha paikka?” Puolen tunnin puhelun aikana olin kuullut mitä tarkoittaa Liike Nyt, sekä vakuuttelut siitä, että tällä Liikkeellä on tulevaisuutta. Lisäksi olin saanut tietää, että ihan lähipäivinä Kouvolaan oltaisiin perustamassa Liike Nyt paikallisyhdistystä. Minä ajattelin, että olipas mieletön ajoitus! Olin kaivannut juuri jotain tällaista ratkaisua. Ehdokkuus Kokoomuksessa oli tuntunut viimeiseltä vaihtoehdolta, jotka harvoin ovat hyviä. Nyt tilalle oli tullut ensimmäinen, ja kaikkein paras vaihtoehto, johon sain tarttua. Katsoin kalenteria ja tajusin heti, että kiire tulee. Jos saadaan muutama ehdokas vaaleihin, niin ollaan voittajia.
Rukkaset käteen
Heti alkuun saatiin todella nopeasti kokoon aivan uskomattoman hyvä hallitus paikallisyhdistykseen. Näitä tyyppejä katsellessani voisi kuvitella, että heidät on valittu todella suuresta joukosta asiantuntijoita. Puheenjohtajaksi saatiin Marita Rönnholm, joka otti homman heti haltuunsa. Olen ihaillen seurannut täysin politiikan ulkopuolelta tulleen puheenjohtajamme toimintaa. Hallitukseen valittiin myös entinen esimieheni Mikko Rantalainen. Olin helpottunut, sillä nyt hallituksessa oli äly sen korkeimmassa merkityksessä. Hallituksen neljänteen jäseneen Happosen Rikuun olin tutustunut jo aiemmin mm. XAMK ammattikorkeakoulun yrityselämään suuntautuvissa hankkeissa. Riku toi hallitukseen roppakaupalla analyyttisyyttä, tietoa ja rauhallisuutta. Kun ymmärsin, että oma osuuteni on tuoda jotain ymmärrystä kuntapolitiikan kiemuroista, niin tajusin, että meillä on koossa todella toimintakykyinen hallitus jolle kelpaa vain voitto vaaleissa.
Ehdokashankita käynnistettiin siinä vaiheessa, kun muilla puolueilla oli jo listat melkein lopullisessa muodossa. Todella moni kertoi, että myöhästyttiin hieman. Näitä harmittelijoita on todella monen muun puilueen listoilla tulevissa vaaleissa. Tämä antaa uskoa, että tilausta on. Olenkin meidän ehdokaslistan ainoa poliitikko, joten tilanne on todella hyvä. Väitän, että juuri politiikan ulkopuolelta tulevia ihmisiä kaivataan Kouvolan päätöksentekoon. Valitaan Liike Nytin listalta ketä tahansa, niin se on rakkaan kotikaupunkini etu.
Kiitos kun jaksoit lukea.
