Maahanmuutto – kuuma peruna

Vaikeista asioista keskustelemisessa haastavaa on se, että rakentavat mielipiteet ovat vaarassa hautautua asennevärittyneen huutelun alle, jossa asiasta toisella tavalla ajattelevia ei edes yritetä ymmärtää. Minä ajattelin, että asiallista keskustelua kannattaa kuitenkin yrittää saada aikaan. Tästä syytä avasin Facebookiin keskustelun otsikolla Rajat auki – Rajat kiinni. Pyysin ihmisiltä rakentavia ratkaisuehdotuksia maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi. Miten onnistuin? Se selviää nyt.

Keskustelu käynnistyi heti vilkkaana

Julkaisussa on tällä hetkellä 256 kommenttia ja siihen on reagoitu 141 kertaa. Julkaisun on nähnyt yhteensä 5746 ihmistä. Tätä voidaan pitää jo varsin kattavana otantana, ja siksi kommenttien analysoiminen sai jopa tutkimuksellisen sävyn.

Nopeasti kävi selväksi, että aihe herättää voimakkaita mielipiteitä. Tässä muutamia kommentteja tiukan maahanmuuttopolitiikan puolesta.

Seppo Heimo: Ja teitä saatanan vihreitä kiinnostaa enemmän se että saako joku vitun ahmed töitä kun se että pitkin maailmaa, lähinnä afrikanmantereen maissa kuolee ihmisiä päivittäin nälkään ja vainojen uhreina. Vainokuolemien syinä mm. kristinuskoisuus, homoseksuaalisuus ja esim. nainen joka kulkee ilman jotain rättiä päässään kivitetään torilla…

Eija Sacklen: Rajat kiinni. Ehdottomasti!!!

Juha Suominen: Työperäinenmaahanmuutto on hyvä asia.mutta nyt tänne tuli 40 000 nuorta miestä lähi-idästä täysin eri kulttuurista elämään veronmaksajien rahoilla perseilemään…se ei ole minkäänlaista maahanmuuttoa.

Pirkko Moskua: Rajat kiinni!

Antti Kontturi: Nyt sitten kohta tulee oikeasti töihin ulkomaalaisia marjanpoimijoita! Näitäkään ei varmaan tarvittaisi, jos jo tulleet pakolaiset oikeasti töihin haluaisi!

Tätä samaa ”linjaa” edustavia kommentteja oli yllättävän paljon. Kun toiveenani oli, että keskusteluun osallistujat esittäisivät toteuttamiskelpoisia, ja rakentavia ehdotuksia, niin pelkkä Rajat kiinni! ei mielestäni irrallisena lauseena edusta rakentavaa kehitysehdotusta. Tämä onkin yksi maahanmuuttokeskustelua vaikeuttava tekijä. Kun monimutkaiseen haasteeseen tarjotaan yksinkertaista ratkaisua, niin keskustelun sisältö jää kapeaksi. Vastausten sijaan, herää vain lisää kysymyksiä: Mikä raja halutaan laittaa kiinni? Keneltä raja halutaan laittaa kiinni? Laitetaanko raja kiinni molempiin suuntiin kulkevilta ihmisiltä?

Myös rakentavia ehdotuksia tuli – hyvä niin.

Mika Ruusunen: EU:n yhteinen rajavalvonta, EU:n yhteinen armeija ja Liittovaltio.

Jaana Ukkola: Rajoja ei pidä sulkea, mutta Euroopan pitää kantaa yhteisesti vastuu ja pitää kiinni yhteisistä pelisäännöistä, vain yhtenäisellä tahdolla, tiedon kululla taataan kaikkien turvallisuus, niin tulijoiden, menijöiden kuin täällä olevienkin. Vapaa liikkuvuus on meidän kaikkien etu. Pitää ymmärtää, mitä tarkoittaa EU:n ulkoraja, sisäraja ja Schengen – raja. Yhteisesti sovitut säännöt jo ennen kriisitilanteita ennaltaehkäisevät monia harmeja. Kaikki humaanilla ja ihmisarvoa kunnioittavalla asenteella.

Lilli Suomi: Ei missään nimessä rajoja kiinni, vapaasta liikkuvuudesta pidettävä kiinni, ainakin euroopan sisäisillä rajoilla pidettävä liikkuvuus vapaana. Ulkorajoilla voi toki rajoittaa liikkumista enemmänkin.

Marja Susi: Minusta maiden pitäisi itse päästä valitsemaan ketä pakolaisia ottavat, ei näitä omatoimisia jotka rikollisilla kyydeillä tulevat. Samoin kunnon rekisteri pitäisi perustaa, jottei sama ihminen vuositolkulla joka maassa käy pyrkimässä. Ja perheet ykkössijalla. Sitten nämä töiden perässä tulijat ovat ihan ok, jos työpaikka jo sovittu tänne. Itseä rassaa nämä keinottelijat, tukirahoilla elävät ja hämminkiä yms aiheuttavat ihmiset. Minusta maassa maan tavalla tai ei tarvitse tulla jos niin väärä asenne. Ei tällä Suomella kuitenkaan niin hyvin mene, kun omatkin vanhukset heitteillä

Taina Vainio: Kiintiöpakolaisten määrien nostaminen kaikissa maissa. Se on se ainoa inhimillinen ja turvallinen keino pakolaisten vastaanottamiseen, ja silloin perheet liikkuvat yhdessä. Turvapaikkahakemusten nopea mutta asiantunteva käsittely (ei näin miten viime vuosina on tehty) ja pakolaisaseman saaneiden perheenyhdistämisen tukeminen. Turvapaikanhakijoiden välitön integroiminen yhteiskuntaan, tuossa aiemmin mainittu yksityismajoitus erittäin hyvä idea (jo hyväksi havaittu. ) Aseviennin lakkauttaminen konfliktialueille, avun vieminen sinne missä sitä tarvitaan. Koko EU yhdessä, samoilla pelisäännöillä. Asiallinen keskustelu maahanmuuttoasioista, puolin ja toisin. Muistaen että kyseessä on ihminen, ei kirosana. Ei maahantunkeutuja vs rasisti – juttuja…

Itse arvostan eri tavalla ajattelevien mielipiteitä erittäin paljon, silloin kun niihin liittyy perusteluja, sekä ratkaisuehdotuksia. Kritiikki ilman ratkaisuehdotusta on mielestäni arvotonta. Toivon, että keskustelua vaikeista asioista voidaan jatkossa käydä kiihtymättä ja toisia ihmisiä kunnioittaen.

Järjestelmän valuviat

Heti alkuun on myönnettävä, ettei Euroopan unioni saa kiitettävää arvosanaa maahanmuuttopolitiikasta vuoden 2015 käynnistyneessä turvapaikkakriisissä.

Se on kuitenkin inhimillistä. Rakenteilla kestää aina aikaa mukautua muuttuneeseen tilanteeseen. Vuonna 2015 Eurooppa ei ollut valmiina vastaanottamaan niin suurta määrää turvapaikanhakijoita, kuin lyhyen ajan sisällä EU:n rajojen sisäpuolelle tuli.

Mikä meni pieleen?

Välimerellä on hukkunut ihmisiä, joista jokainen on liikaa. Valtioiden maahanmuuttovirastot joutuivat suuren paineen alle ja virheitä turvapaikkäsittelyssä tapahtui. Oleskelulupia myönnettiin sellaisille henkilöille, joilla ei aidosti ollut kansainvälisen suojelun perusteita. Samaan aikaan sellaisia ihmisiä, joita kotimaassaan uhkasi kuolema, käännytettiin. Itse ajattelen, että väärin perustein myönnetty turvapaikka on pienempi virhe ja hyväksyttävämpää, kuin ihmisen lähettäminen kuolemaan.

Yksi iso epäonnistuminen oli se, että rikollisjärjestöt pääsivät salakuljetus-, suojelu- ja muun rikollistoiminnan avulla hyötymään rahallisesti tilanteesta. Salakuljetukset niin merellä, kuin maanteitse rikastuttivat rikollisjärjestöjä ja aiheuttivat lukuisia turhia kuolemantapauksia. Tätä ei EU, eivätkä jäsenvaltiot pystyneet ehkäisemään, ja se voidaan lukea suureksi epäonnistumiseksi.

Myös varsinaisessa prosessissa oli suuria puutteita. Kuvaan järjestelmän viallisuutta yhden keksityn esimerkin kautta.

Ahmed, 32 vuotta päätti lähteä Eurooppaan paremman elämän toivossa – olihan tilanne hänen kotimaassaan Irakissa levoton. Pommi-iskuja ja muita väkivaltaisuuksia oli paljon. Ahmed myi omaisuutensa saadakseen rahaa matkantekoon kohti Eurooppaa. Rahaa kului yhteensä 10 tuhatta dollaria. Rahaa kului ensin hengenvaaralliseen ylikuormatulla vanhalla aluksella tehtyyn merimatkaan Libyasta Italiaan, jossa hän rekisteröityi turvapaikanhakijaksi, sekä kuorma-autokyyteihin Italiasta monen eri vaiheen kautta aina Suomeen asti. Lisäksi rahaa kului Slovakian vastaisen rajan läheisyydessä sijainneella tilapäisellä leirillä mafian perimiin suojelurahoihin. Ahmed päätyi vastaanottokeskukseen Kotkaan. Ensimmäistä turvapaikkapäätöstä Ahmed joutui odottamaan 1,5 vuotta. Päätös oli kielteinen. Hän valitti päätöksestä vedoten kotikaupungissaan lisääntyneisiin väkivaltaisuuksiin. Lopullinen päätös tuli valituksesta vuoden kuluttua. Ahmedin kohtalona oli käännytys kotimaahansa. Ahmed lennätetiin Suomen valtion kustantamana takaisin lähtöruutuun Irakiin, jossa hän aloittelee elämää varattomana ja kodittomana.

Kysymys kuuluu: Onko järjestelmä kunnossa mikäli tällainen tarina on täysin mahdollinen?

Mielestäni tällainen tilanne ei ole turvapaikkaa hakevan, eikä yhteiskunnan etu.

Oma ratkaisuni

Tärkeintä on luoda Euroopan Unionin yhteinen turvapaikkapolitiikka. Nykytilanne, jossa jokainen jäsenvaltio tekee omia ratkaisujaan aiheuttaa: päällekkäisiä toimia, ihmisten eriarvoista kohtelua, sekä valtioille kohdistuvan taloudellisen taakan epätasaista, ja samalla epäreilua jakautumista. Toimintojen keskittämisellä ja selvillä pelisäännöillä on mahdollista saada inhimillisen kohtelun lisäksi kustannussäästöjä.

Minulle Euroopan sisäinen liikkuvuus on koko unionin yksi tärkeimmistä asioista. Meillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa puuttua salakuljettajien ylläpitämään valtioiden rajat ylittävään muuttoliikkeseen 1. EU:n sisäiset rajatarkastukset tai 2. Euroopan ulorajojen tarkempi valvonta. Näistä vaihtoehdoista valitsen jälkimmäisen. Unionin päätös vahvistaa rajavalvontaa 10 tuhannella rajavartijalla on mielestäni hyvä ratkaisu. Näin ulkoraja saadaan parempaan kontrolliin, sekä sisäisten rajatarkastusten tarve vähenee.

Tarvitaan myös yhteinen rekisteröintijärjestelmä, jossa nykyaikaisin menetelmin (biometrinen tunnistus) kaikki turvapaikkaa hakevat rekisteröidään ja heidät saadaan aina tarvittaessa tunnistettua. Tiedon tulisi kulkea paitsi EU:n sisällä, myös lähtömaiden ja EU:n välillä.

Mielestäni Eurooppaan tulevan turvapaikanhakijan turvapaikkahakemus tulee pääsääntöisesti käsitellä EU:n ulkorajan läheisyydessä sijaitsevassa järjestelykeskuksessa. Näissä järjestelykeskuksissa tulisi olla riittävät resurssit hakemusten sujuvaan käsittelyyt, riittävät tulkkauspalvelut, riittävät terveydenhoitopalvelut, lapsille mahdollisuus käydä koulua ja muutenkin inhimilliset olosuhteet. Uskon, että resursseja keskittämällä saamme tehokkuutta turvapaikkamenettelyyn. Näin vältytään myös Euroopan halki kulkevalta tarpeettomalta massaliikkeeltä. Myös kielteisen päätöksen saaneet on vaivattomampaa ja halvempaa palauttaa lähempänä kriisialueita sijaitsevista keskuksista.

Oleskeluluvan saaneet tulee ohjata kiintiöperiaatteella jäsenvaltioihin. Kiintiö voidaan määrittää jäsenvaltion bruttokansantulon perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat vastuunjakoon. Ei voi olla niin, että osa jäsenvaltioista on yhteisessä turvapaikkajärjestelmässä mukana keräten hyödyt osallistumatta kustannuksiin. Niitä valtioita, jotka kieltäytyisivät vastaanottamasta oleskeluluvan saaneita ihmisiä, tulee rankaista EU-tukia leikkaamalla.

Ja vielä

Yhteisen turvapaikkapolitiikan lisäksi on tärkeää huomioida pakolaisleireillä olevat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Näiden ihmisten vastaanottamisen ei saa perustua jäsenvaltioiden hyväntahtoisuuden määrään, vaan yhteiseen sopimukseen. Mielestäni koko Euroopan alueella kiintiöpakolaisten määrää on mahdollista kasvattaa. Ja jälleen kerran, kun kaikki valtiot ovat tässä mukana, ei yhdenkään yksittäisen valtion taakka kasva muita suuremmaksi.

On myös tärkeää hoitaa kaikki toimet maahantulon jälkeen. Kotouttaminen ansaitsee kuitenkin oman blogikirjoituksen, joten ei mennä siihen vielä. Myös juurisyihin puuttuminen kehitysavun ja rauhanvälityksen muodossa, sekä asevienti ongelmineen ansaitsevat omat osionsa.

Kiitos kun jaksoitte lukea. Kommentoikaa ehdotuksiani. Olen varma, etten kaikkea ole osannut ottaa huomioon, ja siksi on tärkeää jatkaa keskustelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *