Suomi on monissa tutkimuksissa vähiten korruptoituneiden maiden joukossa. Tilanne ei ole siis lainkaan toivoton. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei suomalaiseen ja kouvolalaiseen politiikkaan olisi pesiytynyt epäterveitä toimintatapoja. Tässä kirjoituksessa käsittelen niistä muutamaa.

Vaalirahoitus

Kuntavaalien lähestyessa monet ehdokkaat pyytävät kampanjaansa rahallista tukea. Lainsäädäntö määrittelee tarkat rajat, joiden sisällä poliitikkoja voidaan tukea taloudellisesti. Heti alkuun on syytä korostaa sitä, että vaalirahoitukseen liittyvät ilmoitukset perustuvat pelkästään ehdokkaan omaan rehellisyyteen – aitoa kontrollia ei ole. Siksi väitänkin, että julkiset vaalirahailmoitukset ovat vain pieni osa koko totuutta.

”Rahalla on aina isäntä.”

Kun joku ulkopuolinen taho päättää antaa rahaa poliitikolle, tulisi ensimmäinen reaktio olla hälytyskellojen soiminen. Poliitikoille annettava rahallinen tuki ei perustu hyväntahtoisuuteen, vaan kyseenalaisiin ja epädemokraattisiin intresseihin. Miksi kukaan sijoittaisi rahaa poliitikon kampanjaan, mikäli tähän ei liittyisi lahjoittajan omia liike-elämään tai muuhin tavoitteisiin kytkeytyviä motiiveja?

Erikoisin ilmiö, jonka olen havainnut seuratessani kampanjaa tekevien ehdokkaiden vaalityötä on se, kun sosiaaliseen mediaan ladattuun postaukseen on lisätty suora tilinumero lahjoituksia varten. Minä pidän tällaista toimintaa rakenteellisen korruption näkökulmasta vastenmielisenä.

Uhkailu, vittuilu, ja katteettomat lupaukset

Tässä perinteisten poliitikkojen työkalupakki asioiden ”edistämiseksi”. Etenkin nuoria poliitikkoja alistetaan ja kiristetään tukemaan niin sanottua puolueen ”virallista kantaa”. Ja mikäli päättäjä toimii vastoin tätä politiikan kirjoittamatonta sääntöä, joutuu hän epäasiallisen kohtelun maalitauluksi. Tästä esimerkkinä voi toima Kouvolan kaupunginvaltuuston ns. ”mikkikokohu”, jossa kaupunginhallituksen puheenjohtaja syytti saman puolueen (SDP) valtuutettua porvareiden kelkkaan lähtemisestä tilanteessa, jossa valtuutettu oli äänestänyt ”väärin”. Välihuomautuksena totean, etten itse edes tiedä mitä tarkoittaa väärin äänestäminen. Kuitenkin tämä aiemmin mainittu ripitys näkyi, ja kuului suorassa YouTube lähetyksessä. Osapuolten selittelyllä tapahtuneen jälkeen ole mitään merkitystä. Minä väitän, että tämä yksi surullinen tapahtuma on vain ”jäävuoren huippu”, ja totuus on paljon rumempi.

Loppumaisillaan olevaa valtuustokautta on leimannut ilmapiiriongelmat. Kaupunginhallitus päätti palkata Työterveyslaitoksen ristiriitojen ratkaisemiseksi. Ei ole normaalia, että kokouksissa itketään, ja itketetään ihmisiä. Mielestäni poliitikon tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kyky tulla kaikkien ihmisten kanssa toimeen, ja kyky toimia ristiriitatilanteissa rakentavasti. Näitä ominaisuuksia ei valitettavasti kaupunginhallituksen pöydän ympärillä ole riittävästi ollut.

Pentikin parlamentti

”Ennen vanhaan” johtavat poliitikot kokoontuivat saunomaan ja juomaan laadukasta konjakkia, vieläpä veronmaksajien piikkiin. Näissä saunailloissa linjattiin kaupungin tulevaisuutta. Tällaista toimintaa on laajasti kritisoitu ja saunominen onkin vähentynyt. Itsekin olen osallistunut vapaamuotoiseen tilaisuuteen, jossa pohdittiin mahdollisuuksia suistaa korkeatasoinen virkamies jakkaraltaan. Siksi väitänkin, että ilmiö ei ole kadonnut minnekään. Sauna on vaihtunut ensin huoltoasemaksi ja sen jälkeen muihin paikkoihin. Yksi tällainen epädemokraattinen toimija on ollut niin sanottu ”Pentikin parlamentti”. Tällä tarkoitetaan kahden-kolmen valtapuolueen johtohenkilöiden epävirallisia kokoontumisia Pentik paviljongissa. Näissä kokoontumisissa rakennettiin poliittisia koalitioita, joilla omat poliittiset tavoitteet saataisiin ”juntattua” tulevissa kokouksissa läpi. Pentik parlamentin osallistujat ovat puolustaneet toimintaa kokoontumisen vapaudella. He ovat asiassa oikeassa. En silti pidä demokratian näkökulmasta hyvänä, että kaupunkilaisten asioita linjataan salaisissa kokouksissa. Tärkeät keskustelut ja linjaukset tulee tehdä virallisissa kokouksissa, joissa kaikki asiat tulevat kirjatuiksi pöytäkirjoihin myöhempien selvittelyjen mahdollistamiseksi.

Mitä asialle tulisi tehdä

Ajattelen, että esimerkiksi tämä kirjoitus voi olla osa myönteistä muutosta. Epäkohtien piilottaminen ei asioita korjaa, vaan päinvastoin, niiden esiin nostaminen ja keskustelu. Jokaisella politiikassa mukana olevalla on oma vastuunsa puuttua epäkohtiin. Ainakin itse ajattelin näin toimia, vaikka se tarkoittaisikin epäsuosioon joutumista epäterveisiin toimintatapoihin tottuneiden poliitikkojen keskuudessa. Haluan sanoa, että en ole politiikassa miellyttämässä muita, enkä varsinkaan tukemassa sellaisia asioita ja käytäntöjä, joiden en näe enää sopivan tähän aikaan, jota parhaillaan elämme.

Kiitos kun jaksoit lukea.