Olen toiminut lastensuojelualalla eri tehtävissä vuodesta 2007 alkaen. Tähän aikaan mahtuu työskentelyä vaativaa hoitoa tarvitsevien nuorten laitoshoidossa, päihdekuntoutuksessa, tukihenkilönä jälkihuollossa jne. Tästä syystä seuraan lastensuojeluun liittyvää keskustelua suurella mielenkiinnolla. Tänään otsikoissa on ollut jälkihuolto.

Jälkihuolto

Jälkihuolto on lastensuojelulaissa määriteltyä toimintaa. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuorta kodin ulkopuolelle tapahtuneen sijoituksen jälkeisenä aikana. Lapsesta asti laitoksessa asuneella nuorella verkostot voivat olla ohuet ja jälkihuollon mahdollistama tukihenkilö voi olla yksi harvoista luotettavista aikuisista nuoren elämässä. Jälkihuolto voi nuoren lisäksi kohdistua hänen vanhempiinsa tai henkilöön jonka hoidossa nuori on tai on ollut. Jälkihuolto tähtää siihen, että nuori itsenäistyy hyvään aikuisuuteen yhteistyössä aikuisen kanssa.

Käytännössä jälkihuolto on nuoren tulevaisuuden tarpeiden miettimistä, toimeentulon turvaamista, apua asunnon hankintaan, tukea harrastuksiin, tukea opiskeluun ja työllistymiseen, ja ennen kaikkea tukea omien voimavarojen löytymiseen.

Loistava päätös sote-valiokunnasta

Nykyisellään oikeus jälkihuoltoon päättyy 21 vuotiaana – liian aikaisin. Kokemukseni mukaan, moni nuori on vaarassa pudota yhteiskunnan ulkopuolelle, kun tuki suuria muutoksia sisältävässä elämänvaiheessa puuttuu. Sijoituksessa olleiden nuorten haasteet ovat usein sellaisia, ettei niihin ole nopeita ratkaisuja, vaan nuori hyötyy suunnitelmallisesta, riittävän pitkästä ja laadukkaasta jälkihuollosta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta hyväksyi 14.3. lakialoitteen nostaa jälkihuollon yläikäraja 25:een vuoteen. Tämä on mielestäni erittäin hyvä ratkaisu. Onhan alle 25 vuotiaiden syrjäytyminen yksi tulevaisuutemme tunnistetuista haasteista. THL:n ja Me-säätiön mukaan yksi keskeisimmistä syrjäytymistä aiheuttavista tekijöistä on se, että nuori on ollut sijoituksessa alle 6-vuotiaana tai 12-16- vuotiaana. Huostaanotossa olleiden kuolleisuus on muita korkeampi 25 vuoden ikään saakka. On hienoa, että faktat otetaan huomioon, ja maahamme saadaan aikaisempaa paremmin nuoriamme suojaava lainsäädäntö, joka mahdollistaa laadukkaan ja vaikuttavan toiminnan. Olen varma, että nuorten tukemiseen käytetyt eurot maksavat itsensä takaisin. Onhan yhden yhteiskunnasta syrjäytyneen ihmisen hintalappu miljoona euroa yhteikunnalle. Tämän lisäksi syntyy sellaisia epäinhimillisiä kärsimyksiä kansalaisillemme, jotta olisivat ennalta ehkäistävissä.